sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Ensimmäinen DNF

Ei oo kauheasti kerrottavaa tämän päivän puolimaratonista.. Seitsemäs puolimaraton päättyi keskeytykseen. Sisko lähti seuraksi/huoltajaksi mukaan, suuret kiitokset seurasta! Paremmalla onnella joku muu kerta. ;) Nähtiin tuttuja, ja erityisesti lämmitti mieltä Minjan näkeminen. Juostiin eka maraton Tukholmassa yhdessä, eikä olla nähty nyt pitkään aikaan!

Nappasin kuussatasen Buranan vähän ennen lähtöä. 10 astetta lämmintä ja pientä vesisadetta --> loistava juoksusää!
Ensimmäinen kilsa meni ehkä vähän liian lujaa, 5:03 kilsavauhtia. Sitten se laski sinne 5:20-5:25 kohdille, mikä oli suunnitelmissakin. Sillä vauhdilla tulisi 1:55 alitus. Porissahan juoksin keskivauhdilla 5:27 ajan 1:55:21.

Kolmen kilsan kohdilla tuli ensimmäiset tuntemukset vasempaan polveen, mitähän tästä vielä tulee. Kolmesta kuuten kilsat meni kuulostellen pahenevaa tilannetta, ja kutosen kohdilla olinkin jo varma, että keskeytys on jossain kohtaa edessä. Kunnon kaatosadekuurokin tuli, mutta ei mua haitannut! Mietin, että juoksenko kympin väliajan itelleni. Mutta sitten päätin, etten edes yritä. Jos oikeasti olisin lähteny juoksemaan kymppiä, niin olisin juossut lujempaa. Tai ainakin yrittänyt. Nyt nimittäin sykkeet olivat aika reippaanlaiset.

Päätin, että juoksen siskolle asti. Vielä ehti Maija olla poikien kanssa reitin varrella kannustamassa, päivitin tilanteen, mutta ohi mentyä aattelin, että olisin ihan hyvin voinut pysähtyä onnittelemaan kasvotusten ja luuraamaan vaunuihin, kun homma on kuitenkin kohta ohi. ;) No enpä tajunnu, ja takas en viittiny pyörtää. Sen jälkeen tulikin jännä tunne jalkaan. Huomasin kuinka reiden ulkokalvo ja takareisi kiristyi, oikein kunnolla pingottui. Samoin kuin se polven takana oleva toinen (ulommainen) jänne. Tiesin, että tää ei tosiaankaan tiedä mitään hyvää.
Sattuu.. Vielä pari metriä ja juoksu loppuu tähän.
Pysäytin kellon 8,8 kilometrin kohdassa ajassa 47:29. Keskivauhti oli ollut tuohon mennessä 5:23. Syke oli normaalia ylempänä, oisko sitten polven jutuilla ollut vaikutusta. Juoksu muuten olisi kulkenut ihan kivasti. Olisin pystynyt juoksemaan vielä vähän, mutta siinä ei ollut mitään järkeä. Sen tiedän, että maaliin asti en olisi päässyt. Parempi oli siis jättää leikki heti kesken, kun alkoi tuntua kunnolla pahalta.

Harmittihan mua, vaikka kuinka olin etukäteen varautunut tällaiseen. Enemmän mä kuitenkin uskoin tai halusin uskoa siihen, että jalka olisi kestänyt. Reagoinhan nopeasti ongelmaan ja sitä hoidettiin hyvin. Jälkeenpäin vielä mietin keskeytystä, että olisinko sittenkin pystynyt. No haloo! Kävelykin sattui jalkaan.

Ja niin, näinhän mä vielä sen pienen suloisuuden siellä vaunuissa!  Ja jälkeenpäin kuulin, että sain mä jotain vastinettakin 30 eurolle, olin nimittäin voittanut kaksi kuulakärkikynää! :D

Lokakuun treeniohjelma menee nyt sitten uusiksi. Juosta ei hetkeen. Suolla olin vielä jälkeenpäin koiralenkillä, ja se lenkki ei tehnyt kyllä polvelle hyvää.
Lohdutuspalkinto

lauantai 29. syyskuuta 2012

Ostoksia ja mietteitä huomisesta

Jos saa 60 euroa alennusta uusista samanlaisista Asicsista kuin on käytössä, niin silloin Visa tulee mukaan kuvioihin. Ei vaan voitu jättää kauppaan. :)

Mies sai ensimmäiset Nimbuksensa, ja ekat kunnon lenkkarit, kun on taas innostunut käymään lenkillä ja vanhat ovat surkeat. Mä puolestaan sain uudet Sky Speedit. Nykyiset kamalan keltaiset ei oo vielä niin käytetyt, että niitä heittäisin pois, eli nämä jää kaappiin odottamaan. Nää oranssililat on aivan hirveän ihanat! :D En tiiä tykkäänkö väristä enemmän kuin inhoan vai toisinpäin?! Mutta kun ovat hyvät, niin ovat hyvät! No on nuo ny kivemmat ku ne neonkeltaiset nykyiset. ;D
Niin, ja ostin mä itelleni uudet ehjät Skinsitkin. Oli ihan pakko saada. Korjaan toki noista vanhoista trikoista reiän, ja menevät sellaisina huonompina, ja sitten toiset on hyvät ja ehjät. Itse asiassa mulla ei ollu näille säille kuin yhdet pitkät trikoot, mutta nyt on siis kahdet. Sitten yhdet, mitkä edellisessäkin postauksessa on jalassa, jotka on paksummat, ja sitten yhdet täysin talvikäyttöön.

Huomenna on vuorossa se puolimaraton. Edellinen oli neljä kuukautta sitten. Täytyy myöntää, etten oo valmistautunu siihen mitenkään. En oo esim. tankannut. Toki varmasti hiilarivarastot on täydet, kun oon syöny ihan hyvin ja liikunta on ollu minimissä. Juonu en oo tänään paljoakaan, mutta onneksi ei ole mitään lämmintä keliä ees luvassa.

Säätiedotus lupailee 10-12 astetta lämmintä ja mahdollisesti vähäistä sadetta. En oo ees vielä päättäny, että laitanko lyhythihaisen, pitkähihaisen vai mitä. Kävi mielessä, että jos siellä on tosi vähän porukkaa, niin pitäiskö ottaa musiikkia?! En oo kyllä ladannu aikoihin iPodiin mitään kivaa. No jos ees latais sen. Enkä oo varmaan vuoteen kuunnellu musiikkia lenkillä enkä kisoissa, ennen tein sitä aina.

Mä uskon, että tällainen täydellinen valmistautumattomuus vaan kertoo siitä, etten tiiä yhtään miten se menee. Kestääkö polvi jne. Parempi kun ei ota stressiä mitenkään. Menen viivalle, juoksen ja katon mihin se riittää. :) Ihan mielellään kyllä lähden juoksemaan.

torstai 27. syyskuuta 2012

Pojasta polvi paranee

Vai hieronnasta, venyttelystä, pilatesrullasta? Takana on nyt 1,5 viikon juoksutauko, kaksi kertaa viikon sisällä hieronta sekä nyt kinesioteipit jalassa. Reiden ulkosyrjän kalvot ihan vinkui, niin kireät olivat. Ja takareidessäkin kunnon patti! Ei pelkkä upea lihas, vaan joku kunnon kovettuma. Jalkoja on runnottu auki, ja tänään jalka teipattiin sunnuntaita varten. Toivon, että nämä ovat auttaneet sen verran, että juoksijan polvi -tyyppinen kipu on poissa. Ainakin nyt tuntuu hyvältä! :)
Lihaksien ja kalvojen rullailuun!
Niin, ja vaihdoin vielä lenkkaritkin. Mulla on vuoden verran olleet käyttämättömät Nimbukset kaapissa odottaen, että edelliset kuuluu loppuun. Yhtäkkiä tajusin, että edellisen kerran jalkojen kanssa oli ongelmia, ja tuli hommattua uudet kengät. Kattelin vanhoja kenkiä, ja totesin niiden olevan mm. puhki kantapäästä. Ei muuta kuin uudet esille, ja jalkaan. Ovat täysin samanlaiset kuin vanhatkin. Pitäisi olla nyt ainakin vaimennukset kunnossa.
Teipit viimeistelyä vaille, pitää odottaa haavan paranemista. Mätii sellaiselta 3x3cm alueelta, ei sen isommalta. Paisunu on, ja varmaan nestettäkin sisällä. Mutta ihan pintaruhje, ei paha.
Kävin myös Nokialla asti kokeilemassa juoksua. :D Muut juoksivat kenttää ympäri vitosen aikaa, ja mä tassuttelin nurtsilla ja välillä portailla. Kolmisen kilsaa tuli hölköteltyä, ja polvessa ei ollut muuta vikaa, kuin haavaa vain vähän särki. Ihmettelin polven kastumista, kunnes myöhemmin tuli ilmi, että mätä tuli jo laastarin läpi. :D Siis siitä haavasta, kun sillä fillarilla kaaduin.
Aion siis startata Ilmajoen puolimaratonilla sunnuntaina. Jos jalka kipeytyy, niin jätän homman kesken. Jos onnistuu kivuitta, niin juoksen Kankaanpäässä maratonin, muuten en. Maraton siirtyy sitten kevääseen, jos ongelmia vielä ilmenee. Onneksi nyt on syksy, eikä sisänsä näiden juoksujuttujen kanssa paineita.
Juoksun jälkeen salilla, joka oli ilmainen! o_O Ei Seinäjoella sellaisia oo!!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Rikoin rikoot

Jos ehtis taas tännekin jotain kirjoittelemaan.. Lauantaina tosiaan se olkapää meni paikoiltaan, ja se vaati kolme päivää parantuakseen. Jotain pientä tuntuu vielä tänään, neljäntenä päivänäkin. Kyllä mä vähän kirosin, kun ei pääse juoksemaan eikä uimaan. No pyöräilyä on tullu harrastettua sitten tälläkin viikolla..
Satoi, ja kovalla soratiellä, jossa on autotkin ajanut ja sora hävinnyt pinnasta, vedin nurin kurvissa. En ehtiny tehdä mitään, kun pyörä meni alta. Mulla oli mun parhaimmat trikoot pyöräilyhousujen alla, ja niihin tuli polveen reikä. Höh! Kyllä siihen polveenkin ruhje tuli, mutta ei se niin harmita kuin nuo trikoot. Sitä paitsi olin niin jäässä sääristä ja varpaista, että olisin tarvinnu tuolla sateessa jo enemmän vaatetta päälle. Olisi pitänyt laittaa paksummat housut ja jättää skinssit kotiin!
Loppuun vielä viime viikon treenit, kun en oo niitäkään ehtinyt kirjaamaan. :)

MTB 3h 20min
Sisäpyöräily 1h
Uinti 50min
Lihashuolto 1h 35min
-------------
Yhteensä 5h 10min + lihashuolto

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Nastarenkaat pois, kesäkumit tilalle

Alunperin mun oli tarkoitus mennä Aquaplussan yhteistreeniin Voimarinteelle, mutta tuli mutkia matkaan ja tein oman maastopyörällä ajeluni Seinäjoen seuduilla. Viimeksi oon keväällä ajellut maastopyörällä, siinä oli nimittäin vielä nastarenkaat alla..

On kyllä taas hirmu kivaa ajella ristiin rastiin, ja vailla päämäärää. Kun tulee joku polku tai tie vastaan, niin samassa päättää, että menee tuosta.

Ensiksi aattelin kiivetä pariin otteeseen Joupiskan päälle. Luulin ittestäni liikoja, ensimmäinen yritis polkua pitkin ei tosiaankaan onnistunut, vaan meni kävelyksi. Kaksi seuraavaa tulinkin sitten tietä pitkin, ja nousihan siinäkin syke yli 180. 

Ei onnistunu multa tää reitti ylös.
Näköalaa Joupiskan päältä.
Poikkesin mä poluillekin muutaman kerran. Tahtoi vaan olla märkää ja liukasta, kerran menin nurin isosta juuresta, kun koko pyörä meni alta. Sitten siirryinkin pikkuhiljaa kuntopoluille.
Olin mäkin siellä pyörän päällä.
Törnävän silta lukkojen valloittamana.

Lähdin ajelemaan Joupiskan kuntopolulta kohti Ahonkylää, ja löysin ihan uuden tien, jota pitkin lähdin ajelemaan. Arvelin mihin tie voisi mennä, mutta iski kyllä parin kilometrin jälkeen vähän epäusko. Risteyksiä oli ollut, ja mietin olinkin valinnut niistä oikein. Luotin suuntavaistooni, ja lopullinen varakeino olisi taskussa oleva puhelin ja sieltä löytyvät kartat. No ajelin kuitenkin vielä vähän eteenpäin. Olin jo alittanut voimalinjan, jonka kuvittelin olevan sama linja, minkä ali olin jo tullutkin. Mutta koska tie vain jatkui ja jatkui, niin ei se ollut.. Lopulta vastaan tuli autolla marjastaja "Anteeksi, mutta mihin tämä tie menee?" "Katajalaaksoon, käännyt vaan tuosta seuraavasta risteyksestä oikealle." "Ahaa, hyvä! Kiitoksia!" Ja tulihan se toinenkin voimalinja vastaan, samoin asutusalue.

Noissa Kyrkösjärven/Joupiskan metsissä on ollut karhu, yhdelle maastopyöräilijälle oli tullu nopea käännös.. Joten vähän sitä tuli katseltua ympärilleen, että mitä metsissä näkyy.. Karhu oli kyllä ollu vielä pitkospuuosuudella, ja sinne en uskaltanut ajella. ;)

Mukava kahden tunnin lenkki, mutta ilta ei päättynyt niin hyvin. Laitoin taskulampun yhden kaapin (korkeus 180cm) päälle ja oikeasta olkapäästä kuului napsahdus. Suuri MagLite tippui, onneksi ei kuitenkaan varpaille, ois varmasti murtunut tuosta metallista. Voin sanoa, että tuli itku. Ehkä päivän harmit oli vähän kasaantunut.. No saas nähdä mennäänkö tämän käden kanssa uimaan tänään, eikä tämän polven kanssa juoksemaankaan.. :(


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Venyttelyn tärkeys

Mä oon aina ollu huono venyttelemään. En osaa tehdä sitä ennaltaehkäisevästi, vaan vasta sitten, kun oon todella jumissa. Opin aina kaiken kantapään kautta, siltä tuntuu taas tälläkin kertaa..

Ensimmäisen kerran sain juoksijan polven, kun olin juoksemassa Kuortaneen hallissa, jossa on kalteva alusta. Sitä paranneltiin muistaakseni seitsemän pitkää viikkoa muutama vuosi takaperin. Nyt koko vuosi on mennyt ilman suurempia ongelmia, kunnes 1,5 viikkoa sitten pitkällä lenkillä Vantaalla polveen alkoi sattumaan. Se alkoi kymmenen kilometrin jälkeen, ja paheni loppua kohden. Seuraavana päivänä en pystynyt kunnolla kävelemään. Kipu poistui, ja seuraavalla lyhyellä juoksulenkillä ei kipua tuntunut polvessa. Mutta sitten taas, neljä ekaa kilometriä oli kivuttomia ja sitten se alkoi. En pystynyt lopuksi juoksemaan kilometriäkään yhteenmenoon, kun piti pysähtyä venyttelemään. Ja taas kävely sattui. Kipu alkoi vaikuttamaan ihan samanlaiselta kuin aikoinaan..

Tämä on johtanut nyt siihen, että lepopäiviä on nyt ollut, ja taukoa juoksusta tulee olemaan 1,5 viikkoa ennen kuin seuraavan kerran kokeilen juoksuaskelia edes ottaa. Jos juoksu on ok, niin lähden 30.9. Ilmajoelle juoksemaan puolimaratonia. Jos tuntuu polvessa, niin tuo jää ja niin jää varmasti Kankanpään maratonikin. Mutta katsotaan myöhemmin tarkemmin. Loppukuun ohjelma meni uusiksi, ja nyt pidetään siis juoksulepoa, venytellään ja ylimääräinen hierontakin tuli varattua perjantaille. Jos urheiluhieroja sais tunnin runttauksen jälkeen jalkoja ees vähän auki. Nimittäin pakarat, takareidet sekä reisien ulkosyrjät ovat kyllä kireet.. Toivottavasti venyttely ja hieronta sais kireet lihakset auki, ja polviongelma olisi nopeasti ohi.

Ja taas kerran mä lupaan venytellä useammin!!!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Viikon 36 ja 37 treenit

Ylimenokautta vietellään, mutta puolimaratonin ja maratonin takia jotain tehdäänkin. Viime viikko oli oikein mukava treeniviikko, mutta pienet ongelmat polven kanssa varjostavat.. Pieni pelko persiissä, että puolimaratonia ja maratonia ei tänä syksynä juosta.

Syksyn tullen koirien lisäksi treenikavereiksi oon saanu taas omat lapset. Halutaan lähteä pyöräilemään pullotytöksi/-pojaksi mun juoksulenkeille ja lähdetään uimahalliin uimaan. Uimaan toki voin ottaa vaan uimataitoiset tytöt, poika joutuu jättämään väliin. Pääsee hänkin joskus, mutta atooppinen iho ei kovin usein kloorivettä kestä. Pyörälenkit ovat ainoat, jotka joudun tekemään yksin.



Tunnustuksia

Mä oon taas tämänkin haasteen kanssa ihan jälkijunassa. Kaikki on jo tämän tehnyt, ja vasta nyt ehdin mä. :) En oo viime päivinä paljon koneella ehtinyt olemaan. Kirjoittelen myöhemmin siitä, mikä on mun aikaa vienyt perheen ja treenien lisäksi..

Tulipa todella hyvä mieli tunnustuksia saadessani. Joku tykkää lukea mun blogia! :) NiobeHanneNina ja Kipa, kiitokset teille!! :)


Hanne kirjoitti näin: "Ninnin energianurkkaus oli sarjassaan toinen blogi, jonka löysin Kaisan blogin kautta ja aloin mielenkiinnolla seuraamaan. Itsellä 1 lapsi ja 1 koira, Ninnillä lapsia triplasti enemmän ja koiriakin vielä tuplasti enemmän ja juoksuharrastus vaihtunut triathloniin samoihin aikoihin kuin itsellä. Huh mikä energiaa pursuava teräsnainen! Arvostan ja tykkään ja niin helppo samaistua =) Mukavaa luettavaa ja auttavainen nainenkin on vielä :)"

Nina on tätä mieltä: "Mahtava esimerkki liikunnan, perheen ja muun elämän yhdistämisestä. Energia välittyy postauksista ja lukeminen piristää päivää. Ei voi kun ihailla!"

Kipan ajatukset mun blogista: "Ninnin energianurkkauksessa riittää energiaa. Siis miten voi ehtiä treenata ja käydä kaukaa vielä Noksulla asti valmennuksessa, kun on lapset ja eläimet ja työ ja kaikki. En ymmärrä, täydet poitsit Ninnille."


 Tunnustuksen idea ja säännöt:
  1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
  2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
  3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
  4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.
Mä luen kaikkien yllämainittujen naisten (Hanne, Nina, Kipa ja Niobe) blogeja! Samoin luen kaikkia blogeja, jotka löytyy tuosta sivusta listalta. On kovin vaikea irroittaa lukemisistani blogeista viisi, koska tykkään monista blogeista. En niitä muuten lukisikaan! ;) Tosi monessa blogissa on jo tällainen tunnustus vastaanotettu, joten tähän alle valitsin blogit, joissa en vielä tätä tunnustusta tai bloggausta aiheesta nähnyt. :)

Anni ja Tattisten Töminää. Aina iloinen Anni! Kyllähän tuollaisen positiivisen ihmisen tekstejä treenailuista on kiva lukea! :) Anni veteli tänä kesänä voitosta voittoon upealla vauhdilla!

Laura ja Kummitäti - Venyy mihin vaan. Lauran blogi oli ihan ensimmäisiä bongattuja juoksublogeja, ja Lauran blogin kautta löysin muitakin. Edelleen tykkään lukea Lauran positiivisia ja ns. tavallisia juttuja! 

Ele ja Endorfiinikoukussa. Elen blogia oon seurannut ihan alusta lähtien, ensin blogspotin puolella ja sitten Evitalehden puolella. Ele kirjoittelee muustakin kuin urheilemisesta, ja mä niin tykkään blogin kuvista!!

Terpu ja Spinning Around. Terpun harjoitusmääriä ja vauhteja ihailen! :) Tykkään lukea noin kovakuntoisen naisen treeneistä, fiiliksistä, kisoista ja syömisistä.


tiistai 11. syyskuuta 2012

Nokialla treenaamassa

Tänään mulla oli ohjelmassa uinti valkun seurassa. Uintia kuvailtiin veden päältä, veden alta, sivusta, edestä ja takaa. Tuli taas monta hyvää pointtia, mihin pitää kiinnittää huomiota. Mm. lopputyöntöön sekä   myös oikealla kyljellä liukumiseen, se menee nyt mahallaan. Voi taas olla sekaisin hallissa, kun pitää miettiä sataa asiaa kerralla. ;D

Parin tunnin paussi, ja mm. päivällinen huoltoasemalla. Tai voiko noita Apseja ees huoltoasemiksi nimittää?! Sitten sauvarinteeseen, Mustavuori oli rinne. Yllättävän lämmin päivä oli, joten hiki tuli helposti jo alkuverryttelyssä, kun vaatetta oli ihan tarpeeksi päällä. Treeni oli tosi hyvä, ja on se vaan niin mukavaa treenata porukalla!! Ja voin vakuuttaa, että huomenna on persus kipeä. :D

Hienot oli maisemat! Kuva: Jaanaba
Puuskututtaa vipan nousun jälkeen jo kovasti, syke 196. Kuva: Jaanaba

Voi muuten olla, että Mustavuori oli Tampereen puolella, eikä Nokian. Mutta ei se ainakaan kaukana Nokian rajasta ollu..

maanantai 10. syyskuuta 2012

Pikasesti

Saisinko mä ees jonkun pienen postauksen tänne aikaiseksi.. Muutamien viikkojen treenimäärät, ja samoin elokuun treenimäärät on kirjaamatta. Treenit.net on ylläpidon alaisuudessa, enkä pääse niitäkään katsomaan.

No viime viikosta en voi sanoa kyllä oikeastaan mitään hyvää. Viikko meni suoraan sanottuna aivan perseelleen. Yhtenä päivänä vaivasi migreeni, mille toki en voinut mitään. Sitten oli työjuttuja, ja olin reissussa koirieni ja tyttöjeni kanssa. Olimme Flamingossa yötä, ja kävimme myös kylpylässä uimassa lauantai-iltana. Olin etukäteen lukenut netistä, että siellä on 25 metrin allas, jossa voi kuntouintiakin harrastaa ja aattelin tehdä uintitreenini siellä. Mutta altaan reunalle päästyäni käännyin takaisin viemään lakin ja lasit pois. Allas oli täynnä ihmisiä, eikä todellakaan siellä uineet, vaan kelluttelivat ja pelasivat palloa. Härmän kylpylässä tällainen allas on oikeasti tarkoitettu uimareille, mutta siellä vesikin on sitten kylmempää, toisin kuin tuolla Flamingossa oli. No seurailin sitten tyttöjen menoa mäestä toiseen. :)

Sunnuntaiaamuna kello herätti niin, että ehdin tehdä pitkän juoksulenkin. Kymmenen kilsan jälkeen alkoi polvi vaivaamaan. Juostessa kipu tuntui polven ulkosyrjällä, mutta tänään kipu on kuitenkin tuntunut polven takana, sisemmän jänteen alaosassa. Kuitenkin jo parempi nyt illalla kuin aamulla. Jostain vähän rasittunut varmaan.

Vaikka viikko treenien suhteen menikin huonosti, niin eipä sille enää voi mitään. Sitä paitsi meillä oli oikein kiva koiranäyttelyreissu tyttöjen kanssa! :)

Nyt kun syksy on taas koittanut, ja voin ottaa koiria mukaan juoksulenkeille, niin on jotenkin sressittömämpää juosta heidän kanssaan. Ei tuu katottua sitä vauhtia mittarista kuten yksin juostua. Tai jos tulee, niin ei tuu välitettyä siitä niin paljon. On ollu kyllä jännä huomata. :)

Nano juoksulenkillä mukana
Aamun lenkkimaastot


Pimeäkin yllätti viikko sitten pyörälenkillä..